torstai 30. huhtikuuta 2015

Popcult, eli it's bigger on the inside!

Popcult oli tässä viime viikonloppuna. Oli aika muikeaa, että se oli täällä Helsingissä päin, ja sain mukavasti yöpyä omassa sängyssä ja sain kyyditkin kysytyksi perheenjäseniltä koko viikonlopun ajaksi. Pitäisi ihan aikuisten oikeasti ehkä hankkia ajokortti johonkin väliin, että voisin hommautua paikkoihin itsenäisesti. Julkinen liikenne Helsingissä on vallan okei ja suht edullinenkin verraten pääkaupunkiseudun ulkopuoliseen liikenteeseen, mutta onhan se nyt kiva kulkea omassa rauhassa auton turvassa coneihin hassuissa vaatteissa, jotka on voinut erakkoedun (lue. auton) turvin pukea päälle jo majapaikassa. Eipähän tarvitse välttämättä kantaa mukana vaihtovaatteita.

En ollut koskaan käynyt Helsingin kulttuuritalolla aikaisemmin ja paikan pienuus tuli itseasiassa yllätyksenä. Tila tuntui aluksi todella sokkeloiselta (minulle piti selittää useaan kertaan, miten minnekin kuljetaan), mikä oli vähän huvittavaa ottaen huomioon, että kulttuuritalo oli paikkana niin pieni. En ollut ajattellutkaan Popcultia minään conina varsinaisesti, kenties suurin vaikute siihen lienee se, ettei tapahtuma painottanut siihen japanilaiseen/aasialaiseen kulttuuriin vaan enemmän länsimaiseen - tai no, sekalaisesti kaikkeen. Popcult toi fiilikseltään siis minulle mieleen enemmän Tampere Kupliin tai Fanfestin. Kun paikoissa päivän mittaan kuljeskeli, ei kulttuuritalo lopulta tuntunut kovin monimutkaiselta paikalta. Rakennuksena olisin tietysti kaivannut vähän enemmän tilaa, vaikka kävijöitä ei ollutkaan missään vaiheessa varsinaisesti ruuhkaksi asti. Näin jälkikäteen kuitenkin ajateltuna, en ole koskaan ollut tapahtumassa, jossa olisin yhtä usein halunnut käydä ulkona. Ikkunoiden puute oli masentavaa, ja sen huomasi ankeassa valossa sekä huonossa hapessa, jotka olivat johdannaisia heikkoon vireystilaan.

Anyway, sain Makon (The Legend of Korra) valmiiksi jo päivän tai parin verran etuajassa Popcultia varten. Puvusta tuli mielestäni ihan kiva, ja oli todella mielekästä päästä cossaamaan jotain oikeasti itselleni rakasta hahmoa. Sokan jälkeen tuntui jotenkin rennommalta lähteä cossaamaan miespuolista hahmoa, mutta faktahan on, etten noin kauttaaltaan koe Makoa juuri ollenkaan itselleni sopivaksi cossihahmoksi. Olen hahmojeni suhteen todella valikoiva, mutta koska tässä Avatar-innostuksessa ollaan oltu jo pitkään ja koska ympärillä on parhaita ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, tuo ei-hahmonäköisyys oli tässä kohtaa vain se pieni paha. Olimme aluksi puhuneet täydestä Team Avatarista Korran, Asamin, Bolinin ja Makon kokoonpanolla, mutta ymmärrettävästi elämä tapahtui ja Bolin ja Mako, eli Biitti ja allekirjoittanut, eksyivät Popcultiin kaksin. Ei huolta kuitenkaan, sillä tämä ryhmä aiotaan toteuttaa vielä tulevaisuudessa, joko jossakin conissa tai sitten vain erikseen järjestetyssä photoshootissa!


Vähän WIP-kuvitusta!


Lauantaille Popcultiin olin lupautunut tuomariksi Pukudesignkisaan, jota odotinkin mielenkiinnolla. Aikaisemman kokemuksen myötä kaikenlaiset originaalia suunnittelua tukevat kisaformaatit ovat tupanneet jäämään osallistujamäärän kannalta vähän latteiksi, mutta yllättäen designkilpailuun riitti osallistujia mukavasti! Kuten siitä jo Popcultissakin sanoin, tuomarointi taisi olla se henkilökohtaisen tuomarointihistoriani haastavin, sillä kriteerit olivat niin erilaisia verrattuna näihin tyypillisempiin pukukisoihin. Tällä kertaa emme tuomaristossa katselleet tarkkoja referenssikuvia ja verranneet pukujen millintarkkaa jäljennöstä suhteessa niihin, vaan keskityimme enemmän tutkimaan designin suhdetta sen lähdemaailmaan; luova ajattelu ja kekseliäisyys yhdistettynä puvun funktionaalisuuteen, eli kuinka kyseinen puku toimisi oikeasti annetussa maailmassa. Design-kilpailun tuomarointi tuntui vaikeudestaan huolimatta omalta, sillä se oli juuri sitä, mihin itse olen kouluttautunut. Oli ihastuttavaa saada kuunnella hahmojen taustatarinoita, ruokkia omaa analyyttistä silmää ja pyöritellä päässään kaikkia pukujen symbolisiakin merkityksiä. Sen lisäksi, että puvut olivat luovia, kaikki kisaan osallistuneet olivat todella taitavia käsistään. Lääh ja puuh, mitä silmänruokaa! Päivän lausahdus: "It's bigger on the inside."

Myöhään puolenpäivän aikoihin pääsin vapaalle ja oikeastaan lähinnä hengailin, juttelin ihanien ihmisten kanssa, hengailin vähän lisää, bongasin tuttuja ja uusiakin Avatar-cossaajia ja juttelin heidän kanssaan. Popcultissa vastaan sattui mm. viime Desucon Frostbitessa tutustuttu Korra ja tokihan sitä piti yhdessä ottaa kuvia, kun samasta sarjasta sattui!


Kuva: jesmo
Edit: YumiKoyuki

Kuva: jesmo
Edit: YumiKoyuki


Yllättäen olikin jo kiire, joten lähdin seuraamaan cosplay-kilpailuja ja julkistamaan voittajia tuomarikollegoideni Yokin ja Shewonin kanssa. Olin aiemmin päivällä jo saanut kuulla, että Paricosplaykilpailu jouduttiin kisaajakadon myötä peruuttamaan ja korvattiin sen sijaan Hall Cosplaylla, mikä oli minusta hyvä ratkaisu. Muikeita kisaajiakin oli tuntunut löytyvän! Välishow, eli Hitode Army, kisan ja voittajajulkistuksien välissä oli jotain niin tavattoman sympaattista ja ihanaa, että vähän saatoin vuodattaa miehekkään kyyneleen biisien loppupuolella. Tytöillä oli ihanan pirteä meno ja kappalevalinnat upposivat sieluuni.


Allekirjoittanut, Yoki ja Shewon julkistamassa Pukudesignkilpailun tuloksia
Kuva: Nyymix


Tähän väliin, designkilpailijat voivat halutessaan pyytää palautetta asuistaan allekirjoittaneelta lähettämällä viestiä osoitteeseen yumi_koyuki@hotmail.com!

Kilpailujen jälkeen oli jälleen vapaa-aikaa, joka täytettiin randomilla photoshoot-hengailulla muiden päivän aikana bongattujen The Legend of Korra -cossaajien kanssa (Jinora, Asami sekä jo aiemmin mainittu Korra). Ulkona oli toki pikkuisen vilakkaa, mutta hyvässä seurassa siihen ei juuri kiinnittänyt huomiota. Photoshootissa huomasi, että vaikka tehokkaat ja suoraan-asian-ytimeen -photoshootit, joissa jokainen kuva on harkittu ja enemmän tai vähemmän käyttökelpoinen, Avatar-lähteiden suhteen ihan vain hengailukuvistakin saa tosi mukavaa kuvamateriaalia. Minulle henkilökohtainen suuri rakkauspurkaus ATLAssa sekä TLokissa onkin se, että kuvissa ei tarvitse välttämättä näyttää tyrmäävän salskealta tai elegantilta kaukaisuuteen katsovalta pyhimykseltä, vaan hahmot saavat elää ja tehdä monipuolisia ilmeitä. Hahmojen välistä suhdettakin voi joissain tapauksissa ilmaista paremmin luontevan hengailun välityksellä, eikä niinkään millintarkasti asetetulla poseerauksella.


Kuva: jesmo

Kuva: jesmo

Lääps lääps
Kuvat: jesmo


Vain hetkeä aiemmin Mako ja Korra olivat käsikynkässä.
Kuva: jesmo


Ja sitten on tietysti näitä:
Pätkän kuvasi jesmo



Päivän päätteeksi kävin isommalla porukalla syömässä kiinalaista ruokaa. Ah, mikä vääryys, että viime kerrasta oli ollut niin pitkä aika, niin kiinalaisen ruoan kuin isolla porukalla syömisen suhteen! Illallisen jälkeen lähdin melkein suorilta tein kotiin tarkoituksena vääntää vielä viimeinen silaus Makolle, jota en ollut lauantaille oikeanlaisten materiaalien puutteen vuoksi voinut vielä toteuttaa. Tulentaitajana tunnettu Mako pystyy (yllätyspyllätys) hallitsemaan tulta, ja minulle oli syntynyt innostus siitä, että kenties voisin oikeasti toteuttaa tämän ominaisuuden jollain jokseenkin vaikuttavalla tavalla. Näin ollen päätin kasata Makolle myös taskukokoisen liekinheittimen. Iskähän tuon kyllä loppujen lopuksi minulle kasasi, sillä en uskaltanut kokemattomana alkaa rakentamaan butaanikaasun ja tulentekovälineiden kanssa itsekseni. Pikkuinen, vajaan metrin matkan tulta puhkuva kapistus olisi valmis ainakin sunnuntaita varten!

--

Sunnuntaille minulla ei siis ollut luvassa muuta kuin ennakkoon sovittua photoshoottailua. Heti aamulla tosin huomasin, että jaa, siellähän sataa ja kaatamalla sataakin. Ennusteen mukaan sadetta olisi luvassa koko päiväksi, joten varauduin heti aamusta jo siihen, ettei sinä päivänä kuvattaisi otostakaan, nyt kun sisätiloissa kuvaamisen mahdollisuudetkin olivat sen verran kehnot. Päätin siis jättää liekinheittimen suosiolla kotiin. Ei siitä olisi ollut hyötyä missään muualla kuin kuvatessa ja nimenomaan ulkona, sillä sellaisen esineen kanssa en tosiaankaan olisi suostunut tekemään yhtikäs mitään sisällä!

Päivä oli jokseenkin pitkä, kun ei ollut juuri tekemistä. Aika kului lähinnä päämäärättömästi haahuillen, mutta sainpa ainakin ostettua ihanalta Lirlysiltä fanarttia Taidekujalta! Olisin halunnut raidata koko pöydän kaikesta Dragon Age -tuotannosta, mutta joku roti sentään. Silti, miten voi ihminen olla näin onnellinen saaliistaan, yhyy!


Aaaaa! 


Päivän mittaan aloin tulla kaikesta tekemättömyydestä niin tolkuttoman turraksi ja uupuneeksi, että tarjouduin bäkkärillä cosplayvastaavalle ylimääräiseksi apukädeksi. Herpandurppailin muiden mammojen kanssa niin huolella, että en naurultani saanut henkeä - olette ihania, pyllyt.  Lähempänä päivän kilpailuja, Yksilöesitys- sekä Photoshootkilpailua, oma olo oli kohentunut jo huomattavasti. Esityskilpailujen aikana autoin proppien roudaamisessa lavalle ja pois, ja välishown, Tiny Z:n aikana kulisseissakin oli sellaiset tanssikemut, ettei tosikaan. En itse ole ollut viihteellä jammailemassa sitten syksyn 2013, joten hyvä musiikki, paras seura ja jonkinasteinen hysteerinen väsymyskin sai todellakin tanssijalan vipattamaan. Päivän luontoäänet: sorsapilli, sähköviulu sekä se hassu vasaran näköinen lelu, jota edestakaisin heiluttaessa kuuluu 'tööttäävää' ääntä.

Ja kas, kilpailujen ja koko päivän päätteeksi tuli huomattua, että sade ulkona oli lakannut. Samaan aikaan sekä riemastutti että kismitti, sillä huraa, laatukuvia luvassa, ja yhyy, olisin sittenkin voinut ottaa liekinheittimen mukaan. No, ihan sama, ehtisihän sillä tulellakin leikkiä joskus myöhemmin. Nyt oli otettava säästä muuten ilo irti! Alla vähän esimakua, lisää tulossa joskus myöhemmin!


Kuva: AG


Seuraavana conina minulla lienee Ropecon, joka on tänä vuonna Dipolin tulevan remontin vuoksi siirretty toukokuulle. Tarkoitus on kierrättää Makoa uudemman kerran siellä!

Heissun!

Ps. Aivan muissa uutisissa, saimme jesmon kanssa WCS-portfoliomme valmiiksi ja lähetettyä. Nyt vain sormet ja varpaat ja kaikki raajatkin ristiin, että meidät huolitaan mukaan Suomen karsintaan ensi syksynä. Aaaaaaa!

maanantai 23. helmikuuta 2015

Desucon Frostbite ja sydämiä kaikkialla!

Jaiks! Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen pitkittänyt conraportin kirjoittamista viikon verran tai kauemmin!

No jos vaikka perjantaista. Koska perjantai on aina tosi lyhyt conpäivä, en viitsinyt sulloa itseäni mihinkään cosplaypukuun. Pääsin Lahteen melkolailla juuri parahiksi seuraamaan Ilonan Cosplayn markkinointiteoria -luentoa. Olin itse vastannut Ilonan molempiin kyselyihin, joita hän käytti suurena osana luentoaan ja oli ihan mielenkiintoista nähdä ja kuulla kyselyiden lopullisia tilastotietoja jne. Noin muuten ohjelma ei tarjonnut minulle juuri sen kummemmin mitään uutta, mutta oli kiva olla kuuntelemassa Ilonaa ihan muutenkin vain. :D

Ohjelman jälkeen lähdimme Elinan, Miron sekä Biitin kanssa käymään kaupassa ja viemään kamojamme autosta (joka oli jätetty Sibeliustalon parkkikselle) Elinan vanhempien kämpälle, jossa majailisin taas conviikonlopun ajan. Olin mennyt kaikessa tohinassa aivan sekaisin kellonajoista, ja hupsheijakkaa, myöhästyin ensimmäisestä vuorostani ja podin siitä huonoa omatuntoa koko kuluvan illan cosplaymamman hommissa. Cosplaykilpailut olisivat vasta seuraavana päivänä, mutta esityskisaajat pääsivät harjoittelemaan esityksiään perjantai-iltana, jolloin mammojen tuli olla myös paikalla. Cosplayvastaava Ilona oli keksinyt ehkä söpöimmän jutun ikinä erottamaan mammat kisaajille muusta porukasta: mooglepallot (josta tulee kyllä ihan kuvaakin myöhemmin tässä postauksessa)! Vuoron jälkeen olin rättiväsynyt ja loppuyö menikin lähinnä Sokan puvun silittämisessä seuraavalle päivälle, hetken hengaillessa majoitusporukan kanssa ja suht ajoissa nukkuessa.

--

Lauantaina oli vuorossa oikeastaan vain töitä. Sen lisäksi, että kaitsin cosplaykisaajia kisaa ennen, sen aikana ja vähän sen jälkeenkin, minulle oltiin nakitettu hommaksi myös ninjailla conikävijöiden seassa aamupäivällä ja haalia Hall Cosplay -kisaan mukaan kisaajia yhdessä Hootin kanssa. Koska Hootti tuntee animet superhyvin, sovimme, että olisi hänen hommanaan Urobuchi-sarjan kisaajat ja minulla ne tavallisen sarjan kisaajat. Töihin ei onneksi tarvinnut nousta ihan heti kukonlaulun aikaan, mutta Sibbe oli todella tyhjillään cossaajista vielä siihen aikaan aamupäivästä. Kisaajien löytäminen oli entistä haastavampaa, sillä vaikka spottasin ihan mielettömän upeita länkkärihahmoja, ei heitä voinut pyytää mukaan. :c Mutta mikä oli erittäin ilahduttavaa, oli se uusien kisaajien määrä. Todella moni pyytämistäni kisaajista ei ollut koskaan kuullutkaan mistään Hall Cosplaysta, joten kyseinen kisakategoria palveli nyt tarkoitustaan todella hyvin. Yksi kisaformaatin tarkoituksistahan on kannustaa cossaajia kokeilemaan kisaamista, jos eivät muuten sitä vaikka tulisi tehneeksi. Kenties he innostuisivat kisaamaan jatkossakin.

Ninjailun jälkeen minulla oli jonkin verran vapaa-aikaa ja ehdin hengata ihmisten kanssa. Sibbellä ei erityisemmin näkynyt ystävänpäivämeininki, mitä nyt siellä oli se sydänlapputervehdyksin koristeltu sermi, mutta minulla itselläni ystävänpäivä todellakin tuntui. Minun ei ole koskaan ollut vaikea sanoa muille, jos pidän heidän asustaan, ulkonäöstään tai heistä itsestään. Kehuminen on minusta hirveän kivaa, mutten kyllä tee sitä aiheettakaan. Lauantaina tuli sanottua monelle kaverille, että tykkään hengata heidän kanssaan, he ovat ihania ihmisiä, olen niin onnellinen, että he ovat elämässäni ja kaikkea muuta lässynläätä, mutta tuli sitä noloiltua ventovieraillekin. Näin esimerkkinä jäin kirjaimellisesti tuijottamaan erästä supernättiä tyttöä, joka käveli ohitseni, hihkaisi vieressäni minulle "Sokka!" ja havahduin vasta siinä vaiheessa, että olin jäänyt pitkät päällä toljottamaan. Vaan eipä mitä, se piti sanoa vielä ääneenkin, että oho-sori-jäin-tuijottamaan-mutta-kun-olet-vain-niin-hurjan-nätti. No, tuntui ilahtuvan. Sulavaa, Ina. Sulavaa. B)

Niin, ja sain itsekin ystävänpäiväkortteja ja -karkkia kanssacossaajilta ja söpön itse tehdyn Pacman-heijastimen Hironilta ja Yokilta. Ja pakko erikseen mainita, että te ihmiset, jotka tulitte juttelemaan minulle ja hehkuttamaan ja kerroitte, että tykkäätte puvuistani ja minusta ja että olen teidän idoli nyt hei hyst mitä ihmettä. Olen ihan hirveän otettu, mutta apua nyt. Ei pieni ihminen kestä eikä ymmärrä. En osaa sanoa muuta kuin kiitos. ;A;


Sain tämmöisen ystävänpäiväkortin ja melkein putosin.


Illemmalla piti luikahtaa takaisin mammahommiin ja oli kyllä uuvuttavin mammailukokemukseni tähän saakka. En ole aiemmin ollut mammana Sibeliustalolla, joten vaikka backstage onkin monien Desujen kautta jo tullut tutuksi, piti tilat yrittää hahmottaa uuden työn takia kokonaan uudestaan ja asioiden opettelu vei oman aikansa ja voimansa. Juu, olin ollut useasti aiemminkin mammana toisissa coneissa, mutta se on aina tapahtumakohtaisesti erilainen työ. Päivän mittaan osoittautui, että mammoja oli hitusen liian vähän. Bäkkärillä oli koko ajan tohina päällä, mikä oli aika ajoin stressaavaa, sillä en voinut revetä kolmeen suuntaan, kun useampi tarvitsi apua samaan aikaan. Toivon silti kovasti, että kisaajilla oli hyvä fiilis! Kiire onneksi helpottui heti kun saatiin itse kisa rullaamaan, ja pääsin itse kyyläämään esityksiä sivusta ja syöttämään (kamala vertauskuva) Hall Cosplay -sarjan kisaajia lavalle.


Jännäkakka kisoja seuratessa. Huomaa mooglepallo (joka oli hienosti ponnarissani kiinni pannan sijasta)!

Ja tässä ohjasin Hall Cosplay -kisaajia lavalle


Kisan jälkeen olin (jälleen) väsynyt ja rojahdin röhnöttämään mahalleni pylly pystyssä rahin päälle bäkkärillä heti töiden perään. Ilmeisesti nukahdinkin, sillä vain hetki tämän jälkeen sain läpsäisyn pehvaani Yacilta ja pelästyin niin ruhtinaallisesti, että tuli itku. Ja hetken päästä sain toisen läpsäisyn jesmolta, joka raukka ei ollut huomannut, että olin pelästynyt edellisestä. :D Tilanne oli oikeasti niin koominen, kun molemmat ihanat puolestaan olivat huolissaan itkiessäni, mutta se itku oli tehnyt tuloaan jo pidemmän aikaa ihan jo pelkästä väsymyksestä. Kaikki oli siis oikeasti hyvin, vaikka en ehkä anna heidän unohtaa tätä episodia. >:D Kosto elää! Anyway, nappasin jesmosta muutaman pikanäpsyn, ja vaikka tarkoitus oli käydä katsomassa iltabileet (en ole koskaan sellaisissa ollut), jalkanikin olivat kaikesta juoksemisesta niin kipeät, että oli pakko paeta suoraan kämpälle.


jesmo: Hellena - Granado Espada
Kuva © YumiKoyuki

Ja joku Niew ehti napata pari kuvaa minusta ennen karkaamistani

--

Sunnuntai oli sitten se päivä, jota olin odottanut viikonlopusta eniten. Uusimme Yukiconin ATLA-ryhmän Frostbitessa tuona päivänä ja olin saanut varattua meille photoshoot-ajankin AG:lta. Oli ihana päästä taas ryhmäilemään, mutta no, oli sinänsä se huono puoli säässä, ettei se sopinut muille kuin minulle ja Biitille, eli Sokalle ja Kataralle. Muut eivät siis päässeet ottamaan täyttä iloa irti photoshootista. Vesiheimosisaruksille sattui kuitenkin täydellisin sää, eli aurinkoa, pakkasta ja puuterilunta. Olin niin tyytyväinen siihen, että olin ottanut Sokan talviversion mukaan, sillä ai kamala, mitä olisin missannut. Lisäksi puku oli ihanan lämmin ulkona, eikä onneksi laisinkaan kuuma sisällä. Kerrankin niin, etten valitse sitä minimalistisinta pukua talviconiin. :D Kirkas, pilvetön taivas on tietysti kuvatessa aina vähän haaste, mutta katsokaa nyt, millaista taikaa siitä voi taitavan kuvaajan käsissä oikeasti syntyä.


Kuva © AG


Niin. Mutta! Saivat muutkin ryhmästämme onneksi kivoja kuvia, joista ensimmäiset on julkaistu Desugalleriassa! Koska Yue puuttui Frostbitessa, olemme suuntaamassa AG:n, Biitin ja Rikon kanssa Lahteen vielä uudemman kerran tulevana viikonloppuna photoshootin merkeissä, että saadaan kaikki vesiheimolaiset kasaan vielä tämän talven aikana. Toivon hirveästi, että edes kohtalainen määrä lunta säilyy vielä siihen saakka! Ja lisää photoshoottailua ihan kunnon ryhmällä seuraa vielä kesällä! Wah, kaikkea kivaa ATLAilua tulossa!

Sunnuntaina Frostbitessa ryhmämme bongasi ehkä maailman söpöimmän Tophin ja Korran, ja Tophista seurasi sellaista supinaa meidän kesken, että tohditaanko kysyä mukaan Team Avatar -pikashoottiin (tiiliseinän eteen, koska se oli vapaa ja meidän oli pakko toimia aikataulujen takia nopeasti). Rohkaistuin itse kysäisemään ja hiphei, hän suostui! Lisäksi ryhmämme lisänä oli ihana Plstcgy, joka cossaili Sukia. Pakkohan sitä oli ottaa vähän Sukka-kuviakin hihihi en pääse yli siitä, miten tyhmä shippausnimi Sukilla ja Sokalla on! Kaikki alla olevat kuvat ovat jesmon käsialaa.







Hitsuwan piti lähteä heti pikashootin jälkeen. Kauas, kauas pois~


Sen päälle, että photoshoottailu ryhmässä oli ollut erittäin odotettua ja kivaa, olin kuullut Lapirinilta lauantaina, että heillä oli Lirlysin ja Taiston kanssa Dragon Age: Inquisition -ryhmä neuvonantajakolmikkona. Naamani oli kuulemma vääntynyt varsin hilpeän tyytyväiseen ilmeeseen, mutta kun sitten näin nämä ihanat pässit näinä ihanina hahmoina sunnuntaina, putosin lattialle. Yhyy, paras pelisarja ikinä ja yhyy, nämä ihanat ihmiset ja ihanat hahmot ja yhyy, kaikki on yhyy. Ja sitten niillä oli mukana vielä Colekin! Otin kuvan kaikista!




--

Ah, olipa kiva Frostbite tänä vuonna! En ole itse menossa Tampere Kupliiseen, tai muihin mahdollisiin coneihin ennen huhtikuuta, mutta Popculttiin olen menossa. Siellä siis seuraavan kerran!

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Yukicon 2015, eli Sokka irti!

Koska niin nerokas otsikko!

On kulunut muutama päivä Yukiconista ja alan olla ehkä pikkuhiljaa toipunut sen verran, että jaksan kirjoitella conraporttia. Puuh.

Alustavavana taustatietona kerrottakoon, että vuosi sitten keväällä tulin katsoneeksi Avatar: The Last Airbenderin kokonaisuudessaan ja ihastuin korviani myöten tiettyyn soturinsudenhäntäiseen teinipoikaan, jolla riitti temperamenttia, luovuutta, koomisia tilanteita ja (katkeransuloistakin) söpöä romantiikkaa. Myöhemmin Desuconissa viime kesänä satuin ilmaisemaan ääneen, että haluaisin kovasti cossata Sokkaa. Melkein sillä samalla sekunnilla läheisyyteeni hakeutuivat Yaci ja jesmo, jotka ilmaisivat kiinnostuksensa Azulaa ja Zukoa kohtaan. Meillä olisi siis ilmeisesti puheen alla kolmen hengen ryhmä, johon kysyin itse Rikoakin mukaan, sillä tiesin hänen cossanneen aiemmin Kataraa. Riko puolestaan heitti ilmaan, että hänellä oli ollut aikeena toteuttaa joskus myös Yue, mikä oli aivan yhtä ilahduttavaa. Myöhemmin samana vuonna Avatar-hehkutusta ilmaisivat myös Biitti sekä Kepa, kiikareissaan Katara ja Mai. Pienestä ohi-suun-kommentista oli yhtäkkiä kehkeytynyt kuuden hengen ryhmä, eikä minua harmittanut ollenkaan. Ryhmä sovittiin toteutettavaksi Yukiconissa 2015 sunnuntaina.

Yukicon on siitä minulle hassu tapahtuma, että asun itse pääkaupunkiseudulla ja matkustelun puutteen vuoksi con ei tunnu samalla tavalla conilta kuin ne, jonne pitää matkustaa kauempaa. Oli kieltämättä hurjan mukavaa saada nukkua omassa sängyssä viikonlopun ja lisäksi meillä majoittumassa oli hyvää seuraa, eli Yaci. Lauantaina aamulla minun piti käyttää puolet odotettua kauemmin aikaa meikkaamiseen, sillä itseruskettavani oli mennyt Traconin Chelin jäljiltä vanhaksi, ja sen sijaan ihon päivettyneempi pigmentti piti tehdä kokonaan meikin turvin. En ollut osannut varautua kyseiseen tilanteeseen ja minulta puuttui siihen hommaan oikeasti toimivat meikit ja sen puoleen lauantaipäivän naamani oli mielestäni epäonnistuinein ikinä. Olin puhunut alustavasti photoshoottailusta lauantaina, mutta koska en oikeasti tuntenut oloani hyväksi naamani kanssa, ei kuvaamisesta olisi ollu iloa minulle eikä kuvaajalle. Sovittiin siis myöhemmin päivän aikana, että homma siirretään johonkin toiseen ajankohtaan. Anyway, Sokkan releet kotona päälle, hyppäsimme autoon (isi ajoi ) ja nappasimme jesmon mukaan matkalla. Oli niin ihanaa voida jättää kaikki ylimääräinen kotiin, eikä narikkaan tarvinnut jättää muuta kuin takki. Päivän ja koko viikonlopun mittaan oli myös hirveän ilahduttavaa huomata, kuinka paljon ATLA-cossaajia oli löytänyt tiensä Espoon kulttuurikeskukseen. Olin kyllä ollut jo etukäteen tietoinen, että moni olisi siitä pukuilemassa, mutta että niin moni!


Tässä mukana vain pari niistä monista (sunnuntailta)
Kuva: Ada


Coneissa en juuri käy seuraamassa ohjelmia, mutta tällä kertaa tuli käytyä muuallakin kuin cosplaykisoissa. Keskipäivän tienoilla kävin muutaman muun kanssa seuraamassa Elinan, Miron ja Sushiferin keskustelevan luennon Esityskisaamisen ABC: ideasta valmiiksi skitiksi, joka tarjosi kyllä hyviä näkövinkkeleitä ja käteviä niksejä erityisesti tämän vuoden WCS-karsintoihin, jonne olemme tosiaan jesmon kanssa pyrkimässä (katsotaan päästäänkö edes portfoliohausta läpi). Ohjelman jälkeen kävin kuvaamassa Elinaa ja Miroa, kuten olin aiemmin luvannut ja samaan syssyyn otin pari pikaista kuvaa jesmostakin. Elinasta ja Mirosta otettuja kuvia voi käydä katsomassa heidän omilla cosplay-sivuillaan (Elina Cosplay ja Miron linkkasinkin jo aiemmin), jesmosta yksi esimerkki alla.


Azula: jesmo
Kuva © YumiKoyuki


Heti kuvaussession perään kävimme katsomassa Shappin, Puolalaisen kunniavieraan puheohjelman Cosplayer in the gaming industry. Selkeästi suurin osa kaikista cosplaypuvuistani on peleistä peräisin ja pelit ovat muutenkin hirveän lähellä sydäntäni, joten aihe kiinnosti paljon. Paikalle meneminen jännitti kyllä ehkä turhan paljon, sillä olimme vaihtaneet Shappin kanssa aiemmin syksyllä/alkutalvella muutamia sanoja siitä sun tästä internetin puolella ja olimme ilmeisesti molemmat odottaneet, että pääsisimme tapaamaan joskus. Menimme muiden kanssa istumaan eturiviin ja oli niin hullunkurista tavata Shappi siinä ja tervehtiä, kun olimme aiemmin jutelleet vain netissä. :D Tämän kaiken pienen jännäilyn lisäksi itse ohjelmakin oli kiinnostava, kuten olin uumoillutkin.

Puuh, Shappin ohjelman jälkeen odoteltiin vielä NCC- ja Photoshoot-kilpailuun pääsemistä ja olin todella yllättynyt siitä, että ohjelman alkua piti odottaa niin kauan. Olen tottunut Suomessa siihen, etteivät kisat ole koskaan myöhässä, tai korkeintaan ehkä viisi minuuttia. En kuitenkaan koe olleeni mitenkään kärsimätön odottelun kanssa, sillä oli hyvää seuraa mukana ja teknisiä vikoja nyt vaan sattuu silloin tällöin tulemaan ja räyhääminen asiasta ei auta ketään. Kisoissakin oli vielä muutamia ongelmia, mutta kaikenkaikkiaan ongelmista selvittiin hyvin, mitä nyt katsomosta käsin näki. Onnea muuten kaikille kisojen voittajille ja kunniamainituille!


Kivasti Biitiltä adoptoin kisan lopuksi yhden Okami-hauvan!


Päivän päätteeksi kävimme isommalla porukalla Subwayssa syömässä, ja oli ihan hirveän kivaa. Minusta pitäisi melkein joka conin jälkeen, joko lauantaina tai sunnuntaina käydä aina isommalla porukalla syömässä, kun on aikaa oikeasti hengata ja jutustella ja tankata. Suunniteltiin Legend of Korra -juttujakin kivasti Yacin ja Shappin kanssa! >:D


--


Ja ettei lauantai olisi kuulostanut liian kiireiseltä, pistetään sunnuntailla paremmaksi! Kaiken sen ryhmäsuunnittelun keskellä olin udellut muulta porukalta, että olisiko kiinnostusta lähteä mukaan sunnuntaina pidettävään ryhmäkilpailuun. Itse en ollut tavoittelemassa voittoa, vaan lähinnä pitämässä hauskaa ryhmän kanssa samalla kun saisi kisakärpästä hellitettyä ja liput Yukiconiinkin taattua kaikille. :D Mitä muiden ryhmän jäsenten kanssa tuli löpistyä, heistä kukaan muukaan ei ilmeisesti odottanut voittoa, vaan oli pitkälti samoissa kantimissa itseni kanssa. Alun pitäen meitä oli ilmoittautunut ryhmäkisaan kuusi henkeä, mutta harmillisesti Riko ei päässytkään mukaan. Joka tapauksessa, lähestulkoon koko päivä meni kisatohinoissa, kun piti juosta valokuvauspisteellä, tuomaroinnissa ja lopulta lavalla itse kisassa. Toki ryhmän kanssa haluttiin porukalla photoshoottailla, mutta loppupeleissä aikaa shoottaamiseen saatiin yhteensä ehkä reilun tunnin verran ja sekin kahdessa erässä ennen ja jälkeen kilpailun. Ihana Ada kuitenkin jaksoi hengata kanssamme sen verran, että saimme ryhmästä edes vähän todistusaineistoa. Matkan varrella kuvaamaan tempaisimme mukaan myös Hitsuwan, jonka olin jo etukäteen tiennyt cossaavan Aangia, sekä Yuen, Avatar Kyoshin sekä Ty Leen, kaikki tosin eri aikoina sitä mukaan, kun kävelivät vastaan. Erikseen vielä pahoittelut ja kiitokset asianomaisille siitä, että niin randomisti vaan kysyin mukaan pikashoottaamaan ja silti lähditte mukaan! :'D



Kuvat: Ada
Edit: YumiKoyuki


Mutta niin, niistä kisoista. Olimme kokeneiden sarjassa numerolla 10 ja en ollut ajatellut, että minua alkaisi jännittää niin paljon, ottaen huomioon kuinka vähän odotin mitään sijoituksia napsahtavan. Olimme edellisenä iltana sopineet, että vetäisimme Biitin kanssa lavalla sen hykerryttävänkuuluisan vesiheimoläpän, ja minun piti ihan oikeasti muistutella itseäni siitä, että se on "vesiheimo", eikä mikään "vesijengi". :D Olin koko viikonlopun ollut ihan Sokka-fiiliksissa, että kaikki swagailu oli jäänyt päälle ja esimerkiksi posauttelimme vesiheimosiskon kanssa nyrkkipommia, jota seurasivat säpinäsormet ja päälle vielä kalkkunan kotkotus. Tyypillistä jengeilyä siis. Lavalle päästiin ja muistettiin molemmat oikeat repliikit ja sitä rataa! Tietysti lavalla tehtäviä eleitä piti vähän muokata, sillä sarjassa nähdyt versiot eivät olisi toimineet ihan yhtä hyvin. Lyhyt demonstraatio:




A) Emme voineet tietenkään Biitin kanssa kävellä ja sanoa reploja samalla, koska mikki pysyi paikallaan. B) Giffissä näkyy, kuinka Sokka kääntyy pää edellä, mutta jotta mokoma ele näkyisi pidemmälle katsomoon, päätin vetää käännöksen käsi edellä.

Ei siis sen kummempaa. Meillä oli kivaa, ja oli hirveän ilahduttavaa huomata, kuinka monelle yleisöstä veto oli tuttu. :D Asiasta puheen ollen, alla vielä meidän veto kohdasta 9:50 eteenpäin Bardielin taltioimana.




Mutta mitäs himputtia, meidän ryhmä pääsi toiselle sijalle. Jee! :D Viikonloppu oli ollut ihan hurjan hauska, mutta että siihen päälle vielä joku sijoitus, jota ei ollut odottanut ollenkaan? Huippua! Hurjasti onnea muille sijoittuneille ja pakko sanoa erityisonnittelut PunCosin tytöille. Siinähän huomaatte, että ihan turhaan vähättelette itseänne, senkin ihanat, lahjakkaat neidot! ;>



En ole varmaan yhtä sympaattista mitalia nähnytkään!


Olen sanonut tästä jo vaikka missä ja vaikka kuinka paljon, mutta olin Sokkana oikeasti ihan tavattoman onnellinen ja omissa nahoissani. En ole pukuillut miespuolisia hahmoja sitten 2009 ja pitkän tauon vuoksi bindaaminen tuntui niin vieraalta, mutta loppupeleissä en ole koskaan ollut yhtä oma itseni kuin Sokkana ollessa. Kävin varmasti muiden hermoillekin energisyydelläni välillä, mutta oli silti kivaa saada jokin syy purkaa energiaa. Photoshoottaustilanteissa huomasin joutuneeni kuvausohjaajaksi pariin otteeseen, ja hallinnan ottaminen tuntui tunkemiselta, mutta jotta asiat saatiin etenemään koin sen olevan luvallista ja hahmouskollistakin, että ohjaksiin tartuttiin. Photoshoottaillessa oli superhauskaa, enkä muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon. Paras ryhmä ja ihania ihmisiä, en kestä. ♥ Ottakaa vielä video, jonka jesmo kuvasi ja kasasi vielä saman päivän sisällä. ATLA-derppailua sunnuntailta!




Näin ohimennen, olin tehnyt tilaustyönä Eveliinalle Auroran mekon Child of Lightista ja hän sitten cossaili Auroraa Yukiconissa sunnuntaina. Olin lupautunut kuvaajaksi, mutta kisakiireiden vuoksi en kuitenkaan sitten ehtinyt. Onneksi Eveliina on taitava kuvaaja ja sai itse seuraavana päivänä napsaistua muutaman todella nätin otoksen itsestään!


Kuva: Eveliina Kronqvist


Yukin samainen Avatar-ryhmä on muuten tulossa myös Desucon Frostbiteen sunnuntaina, mutta tällä kertaa mukana on myös Riko Yuena ja Hitsuwa Aangina. Hitsuwahan oli toki jo Yukiconissa mukanamme, mutta nyt tieto on jo etukäteen varmaa. Desussa kaikilla on ilmeisesti sunnuntaina täysin tyhjää, joten kuvaamisellekin pitäisi olla ihan reilusti aikaa! :D Ketään muita ATLAlaisia tulossa Frostiin? ;>


Vesiheimoooo~ *tumps*
Kuva: Ada
Edit: YumiKoyuki

perjantai 26. joulukuuta 2014

Vuoden 2014 derputukset

Nyt kun se varsinainen vuosikatsaus on saatu alta, on tavalliseen tapaan aika tehdä kooste Vuoden Derpeistä. Kuka nyt ei tykkää näyttää tahallaan rumalta?

Kuvia löytyy sekalaisittain Senniltä, Biitiltä, Elinalta, Maijulta, Yacilta, Marlecilta, Nyymixiltä sekä Tytti Leväseltä. Osa kuvista on jo jossain päin verkkoa, mutta koska ne olivat tärkeä osa kulunutta vuotta, ne piti toki laittaa myös mukaan. Elyonista olisin voinut laittaa vaikka kuinka paljon enemmän, mutta koska niistä kuvista on jo tehty derppikollaasi, en näe tarpeelliseksi laittaa kaikkia uudestaan.


Catherine

Vasemmalla puolen kuvaa on kamera. Luulen, etten tainnut arvostaa.

Panda.

Boing.


W.I.T.C.H.: Will Vandom

"Öö oon noita."

"Oon kuvottava."

"Äiti miks vihaat?"


W.I.T.C.H.: Elyon Brown

Munamiehen tytär.

Headcanon accepted!


Aprillipila: Yumi-chan

Ilmeeni, kun kynsi katkeaa.

notiCE ME SEMPAI.


Folklore: Ellen Reid

Mmmmmm.

Kun syön vahingossa kirpeän karkin makean sijaan.


Gaia

Lupaan tehdä tämän naaman alttarilla, jos sinne päädyn.

"En tykkää."


Phoenix Wright: Ace Attorney; Mia Fey

IMPOSSIBRU!

Koitin keksiä tälle jotain hemaisevaa kuvatekstiä, mutta tämän kauneus vetää sanattomaksi.

Napi napi, tykkäät kuitenkin!

Yes!

YEEEAAAAAHH!

B-)


Tie El Doradoon: Chel

Voiko alareunan valtaaminen olla tavaramerkkini?

Liekö minusta koskaan otettu yhtä paljon in-character-kuvaa.


Herp-di-derp. Mo! o/