sunnuntai 24. elokuuta 2014

Fran, eli uusi WIP vanhasta puvusta

Asiahan on siis niin, että tekaisin Franin (Final Fantasy XII) vuonna 2011. Olin tuolloin hirveän tyytyväinen pukuuni ja vaikken tänä päivänä puvusta juuri kummemmin perusta, on se mielestäni kestänyt aikaa, vaikka syntypäiväyksestä kolme vuotta jo onkin. Puku oli ensimmäinen laatuaan, johon olin käyttänyt muutamaa viikkoa enemmän aikaa ja muita pukujani huomattavasti enemmän resursseja. Mielessä kävi kirjoitella puvusta WIP-merkintä, mutta se jäi, enkä kiertele syytä. Tuolloin en pitänyt laisinkaan WIP-juttujen kirjoittamisesta ja vaikka yhä vieläkin välillä tuntuu vähän nihkeältä ajatukselta tuoda oma kämmäily ja derputukset julki puvun valmistuksesta, ajattelin, että nyt voisin olla vähän neutraalimmalla suhtautumisella liikkeellä noiden kaikkien WIP-kyhäelmieni kanssa. No, otin kuitenkin aika paljon kuvia pukua tehdessäni ja muistan itse valmistuksestakin kiitettävästi, joten täältä pesee ja silleen. Painotan kuitenkin, että vaikka puku on mielestäni yhä ihan okei, se on kolme vuotta nuoremman minäni tekemä ja tämä vanhempi minä tekisi aika paljon asioita toisin. Eipä sillä, että tällä faktalla olisi oikeasti mitään merkitystä muille kuin itselleni.

--

Puku taisi lähteä liikkeelle heti armoreista ja niissä riittikin hommaa lähestulkoon puvun aloittamisesta lopetuspäivään saakka. En ollut koskaan aiemmin tehnyt pukua, jossa olisi armorin osia ja tulin siihen tulokseen, että softis toimisi tähän tarkoitukseen hyvin. Armorit olivat kaikki koristeellisia ja siroja ja mielestäni softis materiaalina toimi hyvin palvelemaan tätä tarkoitusta. (Tänä päivänä saattaisin käyttää jotain toista materiaalia tai vähintäänkin työstäsin softista toisin.) Aloitin armorien pähkäilyn lähinnä kääntelemällä ja vääntelemällä Final Fantasy XII -peliä TV-ruudulla, ottamalla kuvakaappauksia joka suunnasta ja piirtämällä luonnoksia siitä, kuinka mokomat krumeluurihirviöt toimivat. Tein huomion, että kaikki armorit oli mahdollista tehdä kahdessa kerroksessa, mikä oli varsin jees. Suurin osa armorien kaavoista luonnistui melko vaivatta, mutta esimerkiksi kypärän/minkälien kanssa piti miettiä enemmän muotoilua. Asia selvisi yleensä tekemällä muutamia aukileikkauksia kaavaan.


Kypärän hahmottelua

Pohjearmorin kaava purettuna osiin


Kun kaavat oli tehty, seurasi itse armorien valmistaminen. Leikkasin osat softiksesta mattoveitsellä ja armorien päällimmäisen kerroksen reunojen pyöristämiseen käytin pieniä saksia leikkaamaan turhat terävämmät reunat pois. Reunojen pehmennys vei hurjasti aikaa, mutta lopputulos oli paljon viimeistellymmän näköinen. Muita kuvioita piirtelin kuulakärkikynän kärjellä painamalla, jotta softikseen syntyi uria. Kerrokset liimasin yhteen kontaktiliimalla. Vaikka käytinkin mustaa softista, ei sävy ollut mielestäni tarpeeksi tumma ja intensiivinen, joten maalasin kaikki osat mustalla spraymaalilla. Tarvittaessa viimeistelin armorit lakalla, jotta niihin saisi enemmän kiiltoa ja nätimmän, armoriin sopivan pinnan. Lisäksi jotkin osat armoreista vaativat lisätukea pitämään muodot ja taitokset kurissa ja tähän tarkoitukseen käytin melko vahvaa rautalankaa. Esimerkiksi kypärän poskille kaartuvat... mitkä lie saivat sisäänsä rautalankaa. Tosin käytössä huomasin, ettei tukea ollut kypärässä läheskään tarpeeksi. No, nähty ja tästäkin opittu myöhempiä pukuja varten! Rautalangan lisäksi kypärään tuli ihan visuaalisista syistä referenssien mukaisesti "nappuloita", eli tässä tapauksessa mustia haaranastoja.


Kypärän päällimmäisin kerros

Reisiarmoreita


Ah, kengät, pukuni lemppariosa! Ostin eBaysta mahdollisimman korkeakorkoiset korot, jotka itse sitten muokkaisin oikeampaan suuntaan. Ensimmäisenä kengistä piti sahata korko pois, sillä yhden koron sijaan Franin köpöttimissä on kaksi korkoa. Poistetun koron tilalle kengän kantapaikalle kiinnitettiin tukevan ruuvin avulla palanen alumiinilevyä, johon puolestaan porattiin paikalleen kaksi pitkää ruuvia, jotka toimisivat korkojen runkoina. Alumiinipalanen oli välttämätön siitä syystä, että se tuki korkoruuveja erinomaisesti kengän muovipohjan sijaan ja ehkäisisi ruuvien mahdollisen vääntymisen käytössä. Ruuvit päällystettiin sittemmin Paperclaylla, hiottiin kuivuttuaan sileiksi, maalattiin ja lakattiin. Jalkapöytä sai uuden peitteen keinonahkasta, jonka päälle liimasin Paperclaysta pyörittämäni kynnet. Päälle vielä siivu softista, remmit ja muu viimeistely ja voilà, kengät olivat valmiit!


Tällaiset tuli eBaysta

Korko sahattu irti ja korvattu uudella/uusilla

Korkojen rungot peitetty Paperclaylla, hiomaton vas., hiottu oik.

Kynnet, remmit, sun muut lisätty

Valmis!


Jalkojen armorit eivät todellakaan pysyneet päällä tuosta noin vain ja tähän tarkoitukseen tarvitsin kestäviä sukkahousuja ja tarranauhaa. Samalla hoitui säärien ihon sävyn muuttaminen hahmolle sopivammaksi ilman meikkiä. Eli jep, liimasin tarranauhan paloja sukkahousuihin ja vastapareja armoreihin. Käsivarsien armorit pysyivät ylhäällä kaksipuoliteipin avulla.


Armorien sovittamista ja kohdistamista
Paljon tarranauhaa


Peruukki koostui kahdesta peruukista. Purin toisen wefteihin ja liimailin styroksikartion pintaan. Tämän jälkeen kiinnitin kartion peruukin takaraivo-osaan kartioon liimaamani nauhan avulla. Vedin sopivan määrän hiuksia ponnarille kartion yli ja näin Franin ponnari oli valmis. Olisin kaivannut poninhännälle paljon enemmän volyymia, mutta en keksinyt sopivaa ratkaisua tähän ongelmaan tuolloin. Peruukki oli muutenkin jo ihan tarpeeksi painava. Kampauksen sivuille tulevat hiukset laitoin vain raa'asti suoristusraudan väliin pienissä suortuvissa mytyiksi, jolloin sain helposti Franin kähärän kampauksen luotua. Eteen tulevat kaarevat suortuvat puolestaan muotoilin vessapaperihylsyjen ympärille kaartamalla, föönillä kuumentamalla ja lakalla.

Korvat olivat kovin mieluinen vaihe puvunteossa. Käytin korvien pohjarakenteena softista, jonka muotoilin myötäilemään päätä. Ompelin rungolle huput keinoturkiskankaasta ja värjäilin kangasta Copic-tusseilla töpöttelemällä. Korvien sisäpuolta puolestaan värjäsin teetä suihkepullolla kankaaseen suihkuttelemalla. Olin aluksi ajatellut kiinnittää korvat peruukkiin pannalla, mutta parhaaksi vaihtoehdoksi tuntui valikoituvan ihan korvien ompeleminen kiinni peruukkiin.


Weftien liimaamista styroksikartioon

Korvien rungon kaava ja itse korvat

Valmis peruukki


Tämä oli sitä aikaa, kun en oikeastaan tehnyt puvuistani protoja. Käytin torson kohdalla valmista uimapukukaavaa, leikkasin keinonahkasta tarpeeksi isot palat ja neulasin puvun päälleni saadakseni puvusta sopivan kokoisen. Leikkelin ja piirtelin saumoja sun muita ja minusta tämä metodi toimi vallan hyvin. Nykyään en rohkenisi olla niin suorasukainen toimissani, nimim. Flemethin kohdalla tein neljä protoa ennen kuin olin tyytyväinen kaavoihin ja uskalsin siirtyä lopullisen kankaan pariin. Käytin miehustan armorien pohjana rintaliivejä, jotka ompelin pukuun kiinni. Franin puvussa oli huomioni mukaan paljon rengashaarniskaa, mutta en voinut kuvitellakaan tuolloin tekeväni sellaista. Keksin sen sijaan korvaavan, joskaan ei aivan yhtä kivan näköisen vaihtoehdon, eli verkon. Liimasin verkkokankaan kiinni pukuun ja sävyttelin liikaa hopean kiiltoa pois mustalla spraymaalilla. Valkea sifonkikangas ommellen kiinni ja päälle vielä kaikki softisarmorihössötys (plus mahdollisten liimasotkujen poistaminen/piilottaminen) ja torso oli aikalailla siinä, mitä nyt sen valkoisen sifongin reuna piti vielä kirjoa matkalla Nekoconiin, kun aika ei kotona riittänyt. Ja no, tulihan siihen se hassu bolerokin päälle, mutta siitä nyt tuskin tarvitsee sanoa mitään sen kummempaa. Käytin boleron tekemiseen lycraa, jossa oli nahkaa imitoiva pinnoite. Lycra mahdollisti liikkumisen ja asun istumisen paremmin kuin joustamaton keinonahka.


Torson askartelua


En oikein usko, että muista puvun valmistukseen liittyvistä seikoista tarvitsisi sen kummemmin kertoa. Pahoittelen, jos jotkin asiat jäivät hirveän epäselviksi ja olisitte kaivanneet enemmän selostusta tai jos olen missannut itse jotain todella oleellista. Halusin tehdä puvusta kuitenkin jonkinlaisen WIP-kirjoituksen, vaikkei kaikki yksityiskohdat ehkä aivan täysin tämän päivän muistissa enää ole. Kysyä siis saa, jos jotain mieleen tulee. Joka tapauksessa, tällainen viera tuli siis tehtyä kolme vuotta sitten, 2011!


Kuva © Kangaskasa


torstai 21. elokuuta 2014

Photoshoot: Seragaki Aoba

Melkein pari viikkoa sitten Ninnu kävi pääkaupunkiseudulla pyörimässä. Olimme vain jokunen viikko aiemmin puhuneet siitä, kuinka Ninnu haluaisi tietynlaisia kuvia Aoba-cosplaystaan ja olin itse tarjoutunut kuvaajaksi. Nyt Ninnu siis oli tulossa yökyläilemään ja tilaisuus oli oiva Aoban kuvaamiseen. Järjestimme huoneeni jonkinlaiseksi studioksi ja otimme sänkyni käyttöön rekvisiittana. Ulkonakin oli ollut ajatus käydä kuvaamassa, mutta kuumassa helteessä jo sisällä kuvatessa tuntui loppupuolella siltä, että äh, nyt saa jo riittää tätä lajia. Tässäpä nyt siis sen photoshootin tuotoksia!


Ninnu:
Seragaki Aoba
DRAMAtical Murder

Kuvat ja jälkikäsittely: YumiKoyuki







No pitihän se official art -versiokin tehdä.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

4 vuotta jumitusta!

Ohops hups! Yumi jumittaa -blogi on 26.7.2014 täyttänyt neljä (4) vuotta ihan huomaamattani! Henkilökohtaisesti tuntuu ihan käsittämättömältä, että yhä vain jaksan neljän vuoden jälkeenkin kirjoittaa suhteellisen ahkerasti  ainakin conraportteja, jos ei muuta. On ollut kiva huomata, että vaikka blogihistoriasta löytyykin enemmistönä selvästi juuri kertomuksia coneista, on mukana myös WIP- kirjoituksia, photoshootteja, kyselyitä, joulukalenteri, oikeasti syvempää pohdintaa niin cosplaysta kuin omasta elämästä siihen viitaten, ynnä muuta. Muistan, kuinka minulle oli kauan epämiellyttävä ajatus kirjoittaa WIP-postauksia, mutta tunne on hieman lieventynyt, mitä enemmän niitä on kirjoittanut.

Blogini on aina silloin tällöin saanut uuden ulkoasun, mutta erityisesti tämän vuoden puolella se on saanut kokea muitakin pieniä uudistuksia jokseenkin tasaiseen tahtiin. Pidän siitä, että keksin uusia kehittämisen arvoisia juttuja ja osaan taas puolestaan ovat vaikuttaneet muut bloggaajat omilla kivoilla ideoillaan. Tämän vuoden puolella suurinta uudistusta on kokenut ennen kaikkea blogini sivut. Lisäyksiä on tullut, kuten omat sivut tilaustöille ja videoille, sekä vanhoja sivuja on paranneltu, esimerkiksi omien pukujeni sivun listaa on järjestelty helpommin tarkasteltavaksi. Joitakin muita uudistusideoita on pyörinyt mielessäni toisinaan, mutta ne ovat niin suuria, että ne vaativat kunnollista ajatustyötä ennen kuin asioille tehdään yhtään mitään, jos tehdään.

Tapani kirjoittaa blogimerkintöjä on aina ennen kaikkea henkilökohtainen. Toisinaan, varsin usein, lähden kirjoittamaan merkintää sillä ajatuksella, ettei minulla ole paljoa sanottavaa, näin esimerkkinä vaikka miten con-viikonloppu meni ohi ja siitä pitäisi keksiä kirjoitettavaa, vaikken käynyt juuri missään ohjelmissa. Kirjoitan blogitekstit yhdellä istumalla ja annan ajatuksen virrata ja yhtäkkiä huomaan, että olen kirjoittanut kilometrin mittaisen tekstin siitä, missä nukuin ja kenen seurassa vietin conin. Olen toisinaan miettinyt sitä, jaksaako kukaan ihan oikeasti lukea mitään tohinoistani, vaikka iskenkin mukaan aina enemmän tai vähemmän kuviakin. Lopulta tulen aina kuitenkin siihen tulokseen, että kirjoitan blogia itseni takia, en muiden, vaikka ainahan se on kivaa, jos muitakin kiinnostaa. Näin ollen blogimerkinnät muodostuvat siis aina omiin kokemuksiini keskittyviksi. Tuskin asia on muuttumassa tästä mihinkään, mutta olisi kiva kuulla kommentteja. Jos joillekin tällainen kirjoitustapa on iskenyt, tai jos blogissani on jotain muuta mielekästä, joka pitää lukijat lukijoina. Onko se tapa, jolla kirjoitan; con-raportit, photoshoot-kuvat, persoonani (iik), jotain muuta? Teitä on kuitenkin aika paljon, ihan hilkulleen 200 kohta, ja olisi kiva tietää, mikä sai teidät liittymään lukijoikseni! Arvostaisin, sana on vapaa! :>

Viime vuoden tavoin voisin lisätä joitakin tilastotietoja blogistani! Koska sitähän tässä nyt juhlitaan ja silleen.


Näyttää aika samalta kuin viime vuonna.

Hoh, en oikeastaan ylläty tästä ollenkaan.

Jos jollain on jotain käsitystä siitä, kuinka blogiini on löydetty Anime-lehden kautta, olisin iloinen jaetusta tiedosta.
En muista koskaan olleeni kyseisessä lehdessä?

Ruotsi, mitä? Onko tämä sitä ikuista taistelua naapurimaiden välillä? Ja Norjaa ei edes näy!
Olen pettynyt yllättynyt.


Kiitos siitä, että olette olleet mukanani, oli se sitten blogin ensimmäisestä tai tästä päivästä lähtien! 

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Animecon XI ja mistä nää kaikki selfiet tuli? 2/2

Tässä jatkoa ensimmäiselle Animeconin merkinnälle! Tämä merkintä koskee sunnuntaita!

Olin päättänyt jo lauantaina, etten laittaisi Mia Feitä ylleni enää sunnuntaina ja menin siis siviileissä. Aamu sujui tästä syystä paljon jouhevammin. Toisaalta, niin se tuppaa aina muutenkin olemaan (ainakin omalla kohdallani), että sunnuntait sujuvat aamulla sutjakkaammin, oli päällä pukua tai ei. Lupasin piirtää Chamiralle löhikäärmeen kylkeen hänen cossiaan varten ja noin muuten hengasin lähinnä kuvaajana/ylimääräisenä ökkömönkiäisenä Love Live! -ryhmän mukana, jossa Kifia ja Ninnu olivat mukana.


(Super)selfie-laskuri: 5
Kuva: Miama


Kuvasin Kifian kameralla videoita silloin tällöin ja siinä samalla tuli tutustuttua omasta kamerastani eroavaan käyttöjärjestelmään. Koska pidin Kifian kameran objektiivista ja haluaisin joskus uuden linssin omaan kameraani hankkia, halusin kokeilla, millaisia kuvia sellaisella käsissäni saisi. Valtavasti en siis kuvia loppujen lopuksi saanut otettua, sillä suurin osa ajasta meni asetuksien säätämiseen ja testailemiseen. Pidin kaulassani Kifian kameran ohella omaani ja napsin kuvia välistä myös sillä. Tuntui tosi venkalta pitää kahta kameraa samanaikaisesti kaulassa. En koe olevani mitenkään kummoinen valokuvaaja, mutta sain sentään esittää sellaista. :D


Love Live!

Hozhizora Rin - Ninnu
Ayase Eri - Nezukuro
Minami Kotori - Chiruka
Yazawa Nico - Eisy
Kousaka Honoka - chesti
Koizumi Hanayo - Rita
Toujou Nozomi - mviolet
Nishikino Maki - Kifia
Sonoda Umi - Tuiksu

Kuvat: YumiKoyuki








Viikonloppuna tuli muuten myös täyteen tasan vuosi siitä, kun con-pandakolmoset Lenni, Lille ja Lilli aloittivat matkansa Suomen coneissa Yacin, Kizzyn ja minun mukana. Kizzyn ollessa Iso-Britanniassa Wolfs Bane 2:ssa Lille luonnollisesti puuttui bileistä, mutta sentään Lenni ja Lilli pääsivät treffaamaan synttäreinään. :D


Häpi böösdeii!
Selfie-laskuri: 6


Pyörähdimme myöhemmin päivällä Kifian ja Ninnun kanssa katsomassa Esityskilpailun ja olin kieltämättä positiivisesti yllättynyt. Kisaajia tuntui olevan, jos ei paljon, niin riittävästi ja taso pysyi mielestäni kaikilta osin hyvänä. Oli useampi esitys, josta tykkäsin tosi paljon, ja ehkä ensimmäistä kertaa ikinä en mennyt ihan takuuseen siitä, ketkä pääsisivät sijoille. Omat arvaukseni osuivat tosin silti oikeaan, mutta ne olivat tosiaan vain arvauksia. Venäläinen Strawberry Panic! -pari jäi mieleen, myönnettäköön, lähinnä siksi, että harvemmin kisalavalla näkee ulkomailta tulleita cossaajia. Pidin kuitenkin paljon siitä, kuinka jo heidän yksinkertaisestakin esityksestä tuntui näkyvän se, miten eri tavalla muualla maailmaa tehdään cosplay-esityksiä. Ihanaa läsnäoloa lavalla (ja voi iih, miten heitä jännitti)!

Iltapäivän puolella kilpailun jälkeen lähdin kuvaamaan originaaliksi hahmokseen pukeutunutta Yokia, jonka kanssa olimme sopineet valokuvaamisesta jo pidemmän aikaa etukäteen. Mukaan lähtivät myös Hiron sekä Kifia, jotka toimivat hyvän seuran lisäksi kuvausassarina ja kakkoskuvaajana, muun muassa siirsivät roskasäiliön paikasta A paikkaan B, jotta saatoin kavuta sen päälle yrittämään pysyä pystyssä samalla kun kuvasin. Halusin välttämättä kuvata hiekkakentän kuvat niin, ettei taustalle tule muuta kuin hiekkaa. Olin kuvannut Yokia vain kerran aiemmin Desuconissa 2013 mustaa seinää vasten ja vähän jännitti ns. uusi aluevaltaus. Pääsen yllättävän harvoin kuvaamaan ulkoilmaan, joten se loi hitusen paineita. Ennen kaikkea jännitin kuitenkin sitä, että pystynkö saamaan aikaan jotain sellaista, joka täyttäisi mallin odotukset. Mielestäni sain kuitenkin ihan mukiinmeneviä otoksia, ja jos ei muuta, niin oli ainakin  hauskaa!


Yoki:
Fuyu Jaw're
Varjella

Kuvat: YumiKoyuki









No tokihan siitä piti giffi tehdä!

(Super)selfie-laskuri: 7
Kuva: Kifia

Noin muuten Animecon oli tosi omituinen con pitkästä aikaa, sillä en ollut töissä ollenkaan. Animecon taitaakin olla se ainoa toistuva tapahtuma, jossa en ole koskaan ollut töis- ei vaan olenhan ollut mammana vuoden 2012 Animeconissa, mitä oikein selitän! No, toinen peräkkäinen Animecon ilman töitä, se oli outoa! :D Olen niin tottunut olemaan joko töissä tai kisaamassa!

Kotimatka saattoi olla hivenen hasardi kokemus, mutta sekä Ninnu, Kifia että minä pääsimme kaikki turvallisesti kotiin, joskin vasta lähempänä yötä. Olen itse ollut conin jälkeen päivät töissä aamukahdeksasta lähtien ja illat käynyt läpi kuvia ja kirjoittanut blogia. Pakko sanoa, että kovempaa con-darraa ei ole kuunaan koettu.


Että silleen.
(Super)selfie-laskuri: 8
Kuva: Kifia


Ottakaa loppuun vielä kuitenkin koko viikonlopun koostava (musiikki)video, woop woop. Kenties saattaa siitäkin paistaa vähän läpi, että Robbie Williamsia tuli huudatettua viikonloppuna.


Animecon XI ja mistä nää kaikki selfiet tuli? 1/2

Vähän sivuavasti ensin kuukauden verran taaksepäin. Desucon hurahti Mia Feyni puolesta ohi hirveän nopeasti. Olin koko lauantain joko photoshoottaamassa Niewin ja Elffin kanssa aamupäivästä tai töissä koko loppupäivän. Kuvia olen saanut vasta muutaman ja loppuja täytyy vielä odotella. Animeconissa kuitenkin oli mahdollisuus napata lisää kuvia (ja saada ne saman tien omalle koneelle, sillä otin senkin mukaan) ja näin puku lähti kanssani Kuopioon. Muita cosseja en edes ajatellut ottavani, vaan tarkoitus oli mennä Mia Feyllä koko viikonloppu. Olimme Elffin kanssa puhuneet uusivamme Mian ja Godotin Animeconissa, tosin Elffi olisi tällä kertaa ollut pukeutuneena Godotin aiemmaksi henkilöllisyydeksi, eli Diego Armandoksi. Diegon peruukki ei kuitenkaan ehtinyt perille ajoissa ja näin ollen päätimme siirtää cossailun toiseen kertaan.

Koska Helsingistä matkustaminen Kuopioon kestää pienen tovin, päätimme Kifian ja Ninnun kanssa varata Rauhalahdesta mökin kahdeksi yöksi ja lähteä ajamaan jo perjantaina iltaa kohden paikalle. En ole ehkä koskaan aiemmin coneihin mennessäni saanut pakattua kaikkia tavaroitani niinkin pieneen tilaan kuin yhteen kapsäkkiin ja yhteen laukkuun. Ah, ihanan pieneen tilaan mahtuva puku, eikä peruukkikaan tarvinnut peruukkipäätä mukaansa. Matkamusiikkina kuunneltiin Robbie Williamsia. Pelkästään Robbie Williamsia. Ja olin onnellinen. Perillä Rauhalahdessa yllätyin tilavasta mökistä (vaikka 2011 Nekoconissa olin myös neljän hengen mökissä, ei se ihan noin tilava kuitenkaan ollut), mökkiseurueeseemme liittyi Miama (ei cosplay-sivua) ja hengasimme loppuillan muutaman muun tyypin kanssa.

--

Lauantaiaamuna conialueelle lähteminen viivästyi lähinnä minun takiani. En ollut jaksanut silittää pukua edellisenä iltana ja tokihan se oli jäänyt laukussa rypyille. Lisäksi peruukin saaminen päähän tuotti vastoin aiempaa tottumusta käsittämättömästi elämää suurempia vaikeuksia ja myöhästyimme aikataulusta jopa tunnin. Olin kärttyinen kuumasta ilmasta, vihainen itselleni siitä, että muut joutuivat odottamaan ja kaiken kukkuraksi päälle pukkasi niin sairasta päänsärkyä, että oksennus meinasi tulla. Kipu oli niin sietämätön, että nakkasin suorilta 1200 mg Buranaa naamaan (selviän normaalisti ilman särkylääkkeitä tai korkeintaan 300 mg:lla) ja hivutin niskan kautta peruukkisukan pois peruukin alta turhaan kiristämästä (peruukki oli liimattu otsaani kiinni, koska lace front). Aamupäivän mittaan kipu onneksi helpottui ja olo oli vähintäänkin kohtalainen. Pyysin Kifiaa ottamaan minusta muutaman kuvan Musiikkitalon ympäristössä mahdollisimman pian, jotta saisin Miasta edes jotain todistusaineistoa ja sen jälkeen puvun päältäni pois ripeästi. Siispä kuvasimme ja mukaan kuvaajaksi liittyi myös Yaci (jonka kuvia joudun vielä hieman odottelemaan :>). Seuraan häröilemään liittyi myös muita ihmisiä! Alla olevat kuvat on siis ottanut Kifia, jälkikäsittelyn tein minä.





(Super)selfie-laskuri: 1
Kuva: Ninnu


Kun olimme saaneet kuvattua, lähdimme takaisin Musiikkikeskukselle päin. Matkalla vastassa puistopenkin luona oli ehkä joku ihanin otus ikinä: pikkuinen vaalea labradorinnoutajan pentu. Meinasin kävellä ohi, mutta avasin suuni ja kysyin lupaa vauvan lääppimiseen. Lupa tuli ja voi että, miten valloittava tapaus pikku rääpäle olikaan! Olen tottunut pentujen kanssa lähinnä siihen, ettei millään malteta olla paikallaan ja yritetään saada suuhun kaikki mikä on mahdollista ja ei mahdollista saada suuhun, yleensä siis lääppijän käsi. Vaan tämä otus kellahti selälleen maahan ja antoi onnessaan paijata pientä kaljua vauvamahaansa. ♥ Kun nousin ylös ja pentu teki samoin, huomasin, miten paksun tomun peittoon tyttö oli joutunut kelliessään maassa! Toki lapset leikkii ja likaa tulee muutenkin, mutta lähtiessämme oli vielä pakko vinkaista: "Anteeksi, että mä pilasin teidän koiran! ;A;"


Kahtokaa nyt iloista hauvavauvaa!
Videon otti Kifia


Kuvaamista jatkettiin kuitenkin vielä myös sisällä, sillä sieltä tuntui löytyvän Mia Feylle ihan muikeita paikkoja noin lähdettä ajatellen. Olisi kyllä sairaan siistiä päästä joskus kuvaamaan ihan kunnon oikeussaliin. Suomessa tosin taitaa olla aika nihkeä valikoima, mitä lämminsävyisiin ja jokseenkin koristeellisiin oikeussaleihin tulee. Lisäksi tällaisiin pääseminenkin olisi varmasti haasteen takana. No jaa, aina voi toivoa. Joka tapauksessa nämäkin kuvat ovat Kifian kamerasta ja jälkikäsittely on omasta takaa.





Sain viimein vaihdettua puvun omiin ihanan rentoihin vaatteisiini (parkkipaikalla hohkaavassa kuumuudessa, sorry!) ja lähdimme Kifian ja Ninnun kanssa katsomaan Kääpägaalaa ja cosplay-kilpailua. Ennen saliin menemistä kuulin ehkä jonkun ihanimman kommentin liittyen siihen, etten ollut tuomaroimassa kilpailua. Ihana ihminen oli sitä mieltä, että minun olisi ilmeisesti pitänyt olla tuomaroimassa, ja se oikeasti tuntui ihan hirveän hyvältä kuulla. Olen toisinaan miettinyt, että olenko turhan paljon tuomaroimassa. Pidän kuitenkin siitä hommasta ihan hirveästi ja en tohtisi omien epävarmuuksieni takia jättää tuomaroimattakaan, jos pyyntöjä siihen tehtävään tulee. Tuollaisen kommentin kuuleminen tuli siis tarpeeseen. Kiitos siitä, tiedät kyllä, kuka olet. 

Kääpägaalaan olin hivenen pettynyt, sillä se osoittauti mielestäni kamalan tylsäksi katsottavaksi. Ohjelma kiinnosti vielä ensimmäisenä lavalle saapuneen Maijun kohdalla, mutta loppujen osallistujien kanssa ohjelma oli itseään toistava. Tottakai osallistujia piti kilpailuttaa tasavertaisesti, mutta katsojana tämä oli todella yllätyksetöntä ja puuduttavaa katsottavaa. Oli kyllä sinällään harmi, etteivät muut 10 vuotta sitten lavalla olleet harrastajat päässeet mukaan, mutta tässä kohtaa oikeasti huokaisin helpotuksesta, ettei ohjelmaa tarvinnut katsoa kolmea osallistujaa enempää. Narudossu veti osuutensa hyvin ja nostatti kohdallani kiinnostusta sen verran, että kaiken kuitenkin kesti, mutta ohjelman kiinnostavuus ei saisi olla yksin juontajasta kiinni. Pukukilpailu puolestaan ilahdutti, enkä koe tarpeelliseksi valottaa sitä sen suuremmin.

Kisan jälkeen Kifia lähti kuvaamaan Jesmoa takaisin niille laitureille, joilla olimme olleet kuvaamassa minua aiemmin, ja Ninnu ja minä menimme mukaan. Toimin lähinnä kuvausassistenttina/posetusohjaajana tms., mikä on minusta varsin mielekästä puuhaa. Tykkään seurata kuvaustilanteita sivusta ja tarvittaessa jakaa ideoita siitä, mikä voisi toimia tai miten jo hyvää poseerausta voisi kehittää. Harmi, että omia poseerauksia on vaikeampi tarkkailla samalla tavalla. :D


Parhaiten kuvausassari toimii toki olan takaa kurkkimalla ja niskaan hengittämällä, hönk hönk.
Selfie-laskuri: 2

Valmiina roiskimaan vettä kuvia varten. Jenni asettelee pukuaan ja minä paheksun iloitsen.
Kuva: Kifia

(Super)selfie -laskuri: 3
Kuva: Kifia
Ps. Kyllä, olen cossaamassa Sokkaa (Avatar: The Last Airbender) ensi vuonna, mulla on sen naama.

Lauantain conista oli meille jäljellä enää Animekonsertti. Olin edellisvuonna käynyt ensimmäistä kertaa konsertissa conissa ja olin tykännyt ihan hirveästi. Muistan itkeneeni lähes koko konsertin ajan ja kylmät väreet nostivat ihokarvat pystyyn. Tällä kertaa kokemus jäi vähän latteammaksi. Olin aluksi aika ilahtunut siitä, että musiikin taustalla pyöri videoita, mutta rehellisesti sanottuna ne etäännyttivät minua musiikista. Koska musiikki soi livenä, eivät videot voineet noudattaa musiikin iskuja ja sen vuoksi ne jäivät minusta aika irrallisiksi suhteessa musiikin tempoon ja välittämään tunnelmaan. Päätin siis sen vuoksi laittaa silmät kiinni ja aistia vain korvien kautta. Laulaja puolestaan oli positiivinen muutos edellisvuoteen. Pidin Ruta Smailyten äänestä, joskin korkeimmissa kohdissa ääni tuntui falskaavan paikoittain (kuten muuten myös toisinaan jousisoitinten kuulin olevan epävireessä erityisesti konsertin alkupuoliskolla). Vaikka laulaja olikin plussaa, ei konsertti mielestäni vetänyt vertoja edellisvuodelle. Olisin toivonut saavani nyyhkyttää korvagasmeista, mutta hö, eipä juuri tapahtunut. Mutta silti oikein muikea konsertti, sanonpahan vaan! Ja odotan ehkä kuin kuuta nousevaa nyt sitä peLIMUSIIKKIKONSERTTIA aaAAAaAA GIMME GIMME!

Konsertin jälkeen lähdimme viettämään loppuiltaa mökille uimisen, Mäkkärimätön ja edeltävän illan seuran merkeissä! Tulipa talviturkki viimein heitettyä! Vesi oli kylmempää kuin olin toivonut (vuonna 2011 oli niin himskatin lämmintä, ettei tiennyt missä vaiheessa iho osui veteen, ellei katsonut), mutta olen ehkä tosi ylpeä itsestäni ja siitä, että menin silti. Olen erityisen herkkä kylmälle myös kesäisin, kiitos keratosis pilarikseni, ja minun on todella vaikea mennä kylmään veteen. Lisäksi minua alkaa helposti ahdistaa luonnonvesistöissä uidessa (vaikka paras liikuntamuoto ikinä onkin nimenomaan uiminen), sillä en näe missä raajani kulkevat ja mihin saatan osua. Hyi, jos ikinä kala osuisi jalkaani! Saattaisin mielikuvitukseni kanssa kuvitella sitä ruumiiksi ja saisin varmaan sätkyn ja hukkuisin. Tällä kertaa en kuitenkaan kokenut uimista ahdistavaksi missään vaiheessa, jee!


(Super)selfie-laskuri: 4
Kuva: Kifia


Sunnuntain Animeconista seuraavassa merkinnässä!